Tietäjän onkalo

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Tietäjän onkalo

Viesti kirjoittaja CrimsonClaw lähetetty Ti Kesä 24 2014, 20:17

Joka aikoo Tietäjän luona vierailla, tulee tietää tavoittelemansa henkilön hakevan omaa rauhaa, sillä hänen työnsä ei kuulu edes suuren osan Shamaaneista silmille. Monarkin lisäksi, Tietäjä on aina valtakunnissa vaikutusvaltaisimpiin kuuluva susi, ilman velvollisuuksia maallista valtakuntaa kohtaan. Siksi Tietäjät menevät äärimmäisyyksiin suojatakseen asuinpaikkansa, ja nämä suojat riippuvat aina täysin sen hetkisen asukkaan tahdosta ja valmiuksista mieleltään magikan kohdalla.


Tietäjä Ghail osaa eikä epäröi käyttää mustaa magiaa tietyssä määrin suojatakseen elonsa ja työnsä. Suunnistettuaan tiheä puisen ja erittäin eksyttävän metsän läpi vihdoinkin Tietäjän onkalon suulle, on vastassa erikoisen näköinen portti, joka koostuu kuudesta kivisestä valtavasta sudesta, makaamassa limittäin toistensa päällä. Porttia lähestyessä jokainen kirottu patsas nostaa päänsä ja kääntyy puhumaan tulijalle, yhteen ääneen vaatien saada tietää kuka tulee ja miksi, arvioiden vastausten perusteella pyrkijän kelpoisuuden tulla sisälle. Patsaiden hylätessä tulijan, ne määräävät tuon kääntymään ja olemaan palaamatta ennenkuin ovat kunnollisia tai ovat saaneet kutsun Tietäjältä itseltään. Määräyksen tottelemisessa epäonnistuminen johtaa valtavien patsaiden irtautumiseen seinästä, jättäen vain painauman umpikallioon ja raivokkaan taistelun ja jahtaamisen metsän laidalle. Mikäli patsaat suostuvat päästämään vieraan sisään, ne väistyvät tieltä, avaten taakseen suuren kaariholvisen oven. Patsaiden kohtalo on jo itsessään varoitus jokaiselle sisään pyrkivälle, sillä aikanaan ne olivat oikeita susia, jotka asettuivat Tietäjä Ghailia vastaan, ja maksuna röyhkeydestään menettivät sielunsa Tietäjän elinikäiseen orjuuteen pakotetun kuuliaisina portin osina ja Tietäjän henkivartijoina ulkoillessa ja sallittaessa tulla mukaan. Suunnattoman surun vuoksi Tietäjä Ghail on vaikuttanut onkalolleen johtavan tien kulkuhelppouteen nostattamalla suunnattomia juuria maasta, nostattamalla ja luomalla kivisiä ja jäisiä piikkiseipäitä, jäädyttämällä maata käytännössä ikiroutaan ja kuihduttamalla maata paljaiksi ja puita kuiviksi ja koppuraisiksi. Hän on kuitenkin luovuttanut kuihduttamalla viedyn energian tietyille puille ja kukille, ja siksi vaahterat, lehtoakileijat, villiruusut, kello- ja valkopeipit, kurjenmiekat, niittyhumala, tervakukat ja syreenit kukoistavat tuolla reitillä.

Kun on päässyt patsas vartijoiden ohitse sisälle, seuraa lyhyet askelmat alaspäin ja saavutaan valtavaan vuorenalaiseen eteishalliin, jonka katossa ja seinillä kulkee lukemattomia rihmoja, joista roikkuu pulloja, pusseja, yrttejä ja pieniä luita. Rihmoilla on kaksi tarkoitusta, ne toimivat Tietäjä Ghailin nopeina raaka-aine ja tarveaine varastoina, josta napata tarpeellisia asioita tarvittaessa, ja ne värisevät. Pohjimmiltaan vainoharhainen Tietäjä Ghail asetti ne niin, että pystyy seuraamaan vaikka luolastonsa toisesta päästä missä kukin liikkuu, sillä ne reagoivat kaikkeen liikkumiseen, jota vierailijat saattavat suorittaa. Valtavaa salia jatkuu alas kulkevien askelten jälkeen kymmenisen metriä, ennenkuin seinää vasten nousevat uudet, 5 metrin korkuiset jyrkät rappuset suurelle kivestä basaltista ja kvartsista rakennetulle istuimelle, jolla salien isäntä, sen hetkinen Tietäjä makaa arvioimassa vieraitaan. Istuimelle vievivien portaiden vierillä on ovelta katsottuna vasemmalla pitkä käytävä, joka vie kymmeneen eri huoneeseen vuoren sisällä, jotka toimivat vierashuoneina apuatarvitseville, julkisina työtiloina, ja yksi on aina varattu tietyn henkilön asuintilaksi, normaalisti shamaaneista valitun tietäjäoppilaan asuintilaksi. Tietäjä Ghailin aikaan hän vartioi ja hoitaa kruununperillistä tuossa huoneessa. Perimmäisestä huoneesta lähtee riimulla suljettu ovi Tietäjän kylmävarastoihin, joissa säilytetään ruokaa ja huonommin säilyviä raaka-aineita. Istuinportaiden oikealla puolella makaa kolme metriä korkea veistos, joka esittää mittasuhteissa olevaa suden paljasta luurankoa. Lähestyttäessä tämäkin patsas herää ja alkaa tivaamaan syytä lähestymiselle. Se toimii toisena porttina, tällä kertaa vaativampana ja vaarallisempana, Tietäjän yksityisiin tiloihin. Rankaportin leukojen takana on ovi, mutta se aukeaa myös vain portin suostumuksella, eikä pyydä kelvotonta kulkijaa lähtemään, vaan pyrkii suoraan tappamaan. Tilat on valaistu useilla piilotetuilla peileillä, jotka saavat valonsa ulkoa kristallisten ikkunoiden lävitse.

Tietäjän omat tilat ovat pitkien rappusten yläpäässä, viisi huonetta järjestettynä käden kaltaisesti. ”Peukalohuone” on vuoren uumeniin kiertyvän luiskan korkeudelta oleva valtava kirjasto täynnä menneiden tietäjien keräämiä ja kääntämiä, kirjoittamia tai saneltuja tekstejä, mystisiä loitsuja, enteiden lukemisesta, profetioiden tunnistuksesta, jumalten tulkinnasta lukemattomin tavoin tuhansissa eri kääröissä. Tietäjän tehtävä onkin oppia noita tekstejä ja jättää omat tekstinsä kirjastoon seuraaville Tietäjille tulkittaviksi. ”Etusormihuone” on tietäjän toinen työtila, jossa hän yrittää ottaa eri tavoin yhteyttä ylempiin voimiin, ja suorittaa tehtäväänsä tulkitsijana. Täällä hän säilyttää kaikkia rituaalityökalujaan, maskeja ja tarveaineita ”Kuukausirukousta” varten, jos sellaiselle on tarvetta. ”Keskisormihuone” on oikeastaan suuri parveke, joka aukeaa vuorten keskelle saavuttamattomaan osaan ulkopuolelta. Tämän osan avulla Tietäjät pyrkivät ennustamaan sateita ja tulvia, kuivuuksia ja kasvukausia ja mullistuksia. Vaikka Tietäjän rooli on melko vähäinen useimmissa julkisissa tilaisuuksissa, olla paikalla ja valvoa niiden sujumista oikeaoppisesti, kuten häissä, hautajaisissa ja muissa sellaisissa, ”Nimetönhuoneessa” säilytetään Tietäjän ja tämän oppilaan pukuja oikeisiin tilaisuuksiin, ja työkaluja tärkeisiin juhlatoimituksiin. ”Pikkurillihuone” on Tietäjän oma huone, hänen lepo ja rentoutumis alueensa, jossa riittää kaiken moisia herkkuja, niin terveitä kuin päihdyttäviä, niin syötäviä kuin juotaviakin. Täällä on Tietäjän suuri vuode, joka kelpaisi vaikka kuninkaalle pehmeine patjoineen ja vällyineen. Lieneekin selvää että Tietäjän elämä ei todellakaan ole askeettista, ja tuo huone tuo mahdollisuuksillaan rentoutua sen parhaiten esille. Tuon osion ”Kämmeneen” loistaa 12 osaan jaettu erivärisin kvartsein rakennetun kattoikkunan kehä, jota kehystää keltaiseen ja mustaan jaettu ohuempi kaksiosainen kehä. Nämä ikkunan värit ja kuviot on asetettu niin, että valo osoittaa kalenterin lailla Tietäjälle tämän tärkeimmät muistettavat vuosittaiset ja kuukausittaiset velvollisuudet.

”Keskisormihuoneesta” johtaa portaat suoraan laaksoon jonne ei muuta tietä pääse. Tämä paikka tunnetaan nimellä ”Tietäjän laakso” ja se on yksi pyhimmistä paikoista, kiellettyä kaikilta muilta kuin Tietäjältä. Laakso on suojassa sääoloilta ja aina ihanteellisen lämmin maan sisäisen hohkaavan lämmön takia. Laaksossa kasvaa punahevoskastanjoita, tammia ja vaahteroita kukkien kanssa. Keskellä tätä Eedenin puutarhamaista laaksoa on 12 patsasta, jotka kuvaavat jumalhenkiä joita Tietäjä palvelee. Patsaat reunustavat järvimäistä lampea, johon virtaa jatkuvasti sulavettä ympäröiviltä vuorenhuipuilta, ja joka on aina mukavan lämmintä.
avatar
CrimsonClaw
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä

Viestien lukumäärä : 85
Join date : 23.06.2014
Ikä : 23
Paikkakunta : Tampere

http://sudenusvarpg.foorumini.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Tietäjäoppilaan huone

Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty Ke Kesä 25 2014, 00:28

SIRENIN HUONE (tietäjäoppilaan huone)

'Kun on päässyt patsas vartijoiden ohitse sisälle, seuraa lyhyet askelmat alaspäin ja saavutaan valtavaan vuorenalaiseen eteishalliin, jonka katossa ja seinillä kulkee lukemattomia rihmoja, joista roikkuu pulloja, pusseja, yrttejä ja pieniä luita. _ _ Valtavaa salia jatkuu alas kulkevien askelten jälkeen kymmenisen metriä, ennenkuin seinää vasten nousevat uudet, 5 metrin korkuiset jyrkät rappuset suurelle kivestä basaltista ja kvartsista rakennetulle istuimelle, jolla salien isäntä, sen hetkinen Tietäjä makaa arvioimassa vieraitaan. Istuimelle vievien portaiden vierellä on ovelta katsottuna vasemmalla pitkä käytävä, joka vie kymmeneen eri huoneeseen vuoren sisällä, jotka toimivat vierashuoneina apuatarvitseville, julkisina työtiloina, ja yksi on aina varattu tietyn henkilön asuintilaksi, normaalisti shamaaneista valitun tietäjäoppilaan asuintilaksi.'
Huone on tilava ja viileä ja sen lattia on kauttaaltaan kivisten lattialaattojen peitossa.
Huoneessa ei ole lainkaan ikkunoita ja siksipä se on valaistu ikuisesti kytevällä sinertävällä tulella.
Huoneen päädyssä on sänky, pehmeine peittoineen ja tyynyineen, joka on yleensä kotoisasti myllätty ja sekaisin nukkujansa toimesta.
Seinillä on upotettuja hyllyjä, joille on asetettu lasipurkkeja, kussakin ulkopuolisen silmään varmasti hyvin omituisia sisustustarvikkeita. Lasipurkkien liemissä nimittäin lilluu eri värisiä eri eläinten silmiä, niin oravasta toisiin susiin, kuin irronneita hampaita, luita, kalloja sun muita ruumiinosia. Hyllyillä on myös vahakynttilöitä ja säilytyskulhoja, joissa kimaltaa kruununprinsessan koruja, teräviä kiviä, kuolleita kukkia, tuoksukasveja ja muuta tilpehööriä. Huone on yleisestiottaen pölyinen ja sotkuisen näköinen, tavaroita on levällään pitkin lattiaa ja hyllytkään harvemmin ovat siistissä järjestyksessä. Huone itse sen sijaan ei tuoksu niin hirveältä, kuin ulkonäön perusteella voisi luulla ja olettaa.
Omituisen näköiseksi voisi tulija tuumata erästä suurempaa lasipurkkia, joka on asetettu yhdelle hyllylle sängyn päätyseinään. Purkissa nimittäin liikkuu vangittu ja loihdittu sinisenhopeinen ja savuinen, suuri liekki, joka ei sammu ilman loihtijansa lupaa. Tuo liekki tuo huoneeseen sinertävää valoa ja värjää huoneen seinät sinertäviksi.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa